Naisurheilun historia ei ole kertomus puuttuvista naisista, vaan puuttuvista rakenteista

Historia osoittaa, että naiset on jätetty ulos niistä rakenteista, jotka tekevät urheilusta näkyvää, arvostettua ja taloudellisesti merkittävää. Kuka kirjoittaa seuraavan luvun tähän kertomukseen?

Teksti: Maiju Ruotsalainen

Kuvituksessa on käytetty tekoälyä

Naiset eivät ole puuttuneet urheilun historiasta. He ovat puuttuneet otsikoista, päätöksenteosta, investoinneista ja niistä rakenteista, joiden varaan urheilu on rakennettu.

Se on tärkeä ero.

Liian usein naisurheilusta puhutaan kuin kyse olisi uudesta ilmiöstä. Ikään kuin naiset olisivat vasta nyt löytäneet urheilun. Ikään kuin kiinnostus olisi vasta syntymässä. Todellisuudessa naiset ovat liikkuneet, kilpailleet ja harjoitelleet läpi historian.

Jo muinaisessa Egyptissä naiset uivat, soutivat ja voimistelivat. Spartassa naiset kilpailivat keihäänheitossa, painissa ja pallopeleissä, koska vahvuutta ja kurinalaisuutta pidettiin arvokkaina ominaisuuksina.

Naiset eivät siis koskaan puuttuneet urheilusta. Heidät suljettiin sen ulkopuolelle silloin, kun urheilusta tuli järjestäytynyt, näkyvä ja yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio.

Vuosisatojen ajan naisten urheilua vastustettiin mitä erikoisimmilla perusteilla. Urheilun väitettiin tekevän naisista rumia, siveettömiä tai jopa lisääntymiskyvyttömiä. Pseudotieteelliset teoriat väittivät, että naisen keho ei kestä kilpailua. Hikoilu nähtiin epänaisellisena, ja voimakas fyysinen suoritus sopimattomana.

Samaan aikaan naiset kuitenkin tekivät raskasta fyysistä työtä kaikkialla: maatiloilla, tehtaissa ja kodeissa. He synnyttivät lapsia, kantoivat vettä, hoitivat perheitä ja työskentelivät pitkissä työpäivissä.

Fyysinen rasitus ei siis ollut ongelma.

Ongelma oli näkyvyys, se että nainen käyttäisi voimaansa julkisesti, näkyvästi ja omalla nimellään.

Urheilu oli vaarallista siksi, että se antoi naisille tilan olla vahvoja. Siksi naisille sallittiin vain tietyt lajit ja tietyllä tavalla. Tennistä, krokettia ja uintia pidettiin sopivina, koska ne voitiin esittää elegantteina ja naisellisina. Kilpailu sai olla olemassa, kunhan se ei näyttänyt liian kilpailulta.

Silti naiset juoksivat, pelasivat, hiihtivät ja kilpailivat, vaikka heitä ei haluttu mukaan.

Naiset pääsivät olympialaisiin ensimmäisen kerran vuonna 1900, mutta täysi tasa-arvo olympialajeissa toteutui vasta vuonna 2012. Monissa lajeissa naiset joutuivat odottamaan vuosikymmeniä ennen kuin heille avautui mahdollisuus kilpailla samoissa lajeissa kuin miehet.

Naisurheilun historia on syrjinnän historia. Mutta ennen kaikkea se on sitkeyden historia.

Ja vaikka moni asia on muuttunut, moni tuttu rakenne elää edelleen. Naiset ovat edelleen aliedustettuina urheilun päätöksenteossa. Naisten urheilua tutkitaan edelleen huomattavasti vähemmän. Resurssit, näkyvyys ja palkkiot jakautuvat edelleen epätasaisesti.

Tutkimusten mukaan tytöt ovat lapsena yhtä kiinnostuneita urheilusta kuin pojat, mutta teini-iässä he lopettavat urheilun jopa kuusi kertaa poikia useammin. Tämä kertoo ympäristöstä, jossa urheilu ei ole rakentunut samalla tavalla heidän ympärilleen.

Naisurheilua ei tarvitse arvioida miesten urheilun kautta, vaan sen arvo syntyy omista rakenteista, omasta yleisöstään ja omasta identiteetistään. Juuri näiden rakenteiden rakentaminen on naisurheilun seuraava vaihe.

Juuri tästä puhuu myös yksi nykyisen naisjalkapallon merkittävimmistä valmentajista, Emma Hayes.

Pitkään Chelseaa valmentanut ja nykyisin Yhdysvaltojen naisten maajoukkuetta johtava Hayes on todennut, että yksi naisurheilun kehitystä hidastava tekijä on jatkuva vertailu miesten urheiluun.

“Yksi kysymys, jonka toivoisin katoavan kokonaan lehdistötilaisuuksista, on tämä: milloin siirryt valmentamaan miesten peliä? Rakastan työtäni naisurheilussa. Naisurheilua ei tarvitse mitata miesten urheilun kautta” (Emma Hayes, The Guardianin haastattelussa)

Hayes on haastatteluissa kertonut myös henkilökohtaisesta motivaatiostaan. Nuorena hän kysyi isältään, miksi naisten jalkapallo oli niin heikossa asemassa. Isän vastaus oli yksinkertainen: jos se on väärin, muuta se.

Myöhemmin hän on sanonut keskustelun jääneen hänen mieleensä ja ohjanneen hänen päätöstään rakentaa naisjalkapallosta ammattimaisempaa ja arvostetumpaa.

Hayesin sanat painavat, koska hän ei ole ulkopuolinen kommentaattori. Yksi historian menestyneimmistä naisjalkapallovalmentajista johdatti Chelsean seitsemään Englannin mestaruuteen ja seuran historian ensimmäiseen Mestarien liigan finaaliin. Yhdysvaltojen naisten maajoukkueen hän johti olympiakultaan Pariisissa 2024.

Kun Hayes puhuu naisurheilun rakenteista, hän puhuu järjestelmästä, jonka sisällä hän on itse rakentanut yhden maailman menestyneimmistä naisjoukkueista.

Maailmalla naisurheilu kasvaa nyt vauhdilla. Yleisöt kasvavat, sponsorointi lisääntyy ja investoinnit nousevat. Vuonna 2024 naisurheilun globaali liikevaihto ylitti ensimmäistä kertaa miljardin dollarin rajan.

Kiinnostus ei myöskään ole marginaalista. Naisten jalkapallon maailmanmestaruuskisat ovat jo maailman neljänneksi seuratuin urheilutapahtuma, yli kahden miljardin katsojan yleisöllä. Sen edellä ovat vain miesten jalkapallon MM-kisat, Tour de France ja kriketin MM-kisat. Heti sen jälkeen tulevat esimerkiksi kesä- ja talviolympialaiset.

Naisurheilun ympärille syntyy uusia liiketoimintamalleja, uusia liigoja ja uusia sijoituksia.

Silti kasvu ei synny pelkästä kiinnostuksesta. Tarvitaan investointeja, infrastruktuuria, tutkimusta, markkinointia ja johtamista. Naisurheilun kasvu syntyy, kun naisurheilua ei nähdä vain sivujuonteena miesten urheilun rinnalla, vaan omana kokonaisuutenaan.

Historia osoittaa sen, jos naisurheilun rakenteet olisivat syntyneet itsestään, ne olisivat jo olemassa. Juuri siksi niitä rakennetaan nyt, tietoisesti.

Artikkeli perustuu urheiluhistorialliseen tutkimukseen, kansainvälisiin raportteihin sekä ajankohtaisiin asiantuntijahaastatteluihin naisurheilun kehityksestä.

Taustalähteitä:

• Deloitte (2025). Beyond the Billion-Dollar Barrier: Charting the Next Phase of Growth in Women’s Sports.

• McKinsey & Company (2025). Closing the Monetization Gap in Women’s Sports.

• FIFA (2023). Setting the Pace – FIFA Benchmarking Report on Women’s Football.

• International Olympic Committee (2020). Olympic Agenda 2020: Gender Equality Review Project.

• Roadtrips.com – The Most Watched Sporting Events in the World

• Garry, Tom (2025). Emma Hayes interview. The Guardian.

• Boijer, Katarina (2026). Naisurheilun lyhyt historia. Tulva.