Miksi naiset eivät etene urheilun johtoon, vaikka osaamista on?
Naisten heikompi asema urheilun johtotehtävissä ei ole seurausta kiinnostuksen tai kyvykkyyden puutteesta. Marjukka Mikkosen tutkimus osoittaa, että johtajuutta muovaavat ennen kaikkea epäviralliset verkostot, rakenteet ja kulttuuriset käsitykset siitä, kuka nähdään “luonnollisena johtajana”.
Teksti: Suomen Naisurheilu ry
Kuvituksen teossa on käytetty tekoälyä
Naisten aliedustus urheilun johtotehtävissä on rakenteellinen ilmiö
Naisten asema urheilun johto- ja päätöksentekotehtävissä on edelleen selvästi heikompi kuin miesten, vaikka naisten osallistuminen urheiluun on kasvanut voimakkaasti. Marjukka Mikkosen laaja akateeminen tutkimus kokoaa kansainvälisen tutkimusnäytön siitä, miksi ero ei kapene itsestään, vaan säilyy järjestelmällisenä ilmiönä.
Tutkimuksen keskeinen viesti on, että naisten aliedustus ei selity yksilöiden osaamisella, motivaatiolla tai kiinnostuksen puutteella, vaan ennen kaikkea rakenteellisilla mekanismeilla, jotka ohjaavat johtajuutta urheilussa.
Johtajuus rakentuu epävirallisissa verkostoissa
Merkittävä osa urheilun johtotehtävistä täytetään epävirallisten verkostojen, suosittelujen ja luottamussuhteiden kautta. Koska nämä verkostot ovat historiallisesti miesvaltaisia, ne uusintavat samoja profiileja ja rajaavat naisten pääsyä johtotehtäviin ilman avointa syrjintää.
Kyse ei ole yksittäisistä rekrytointipäätöksistä, vaan toimintalogiikasta, jossa johtajuus tunnistetaan tuttujen mallien perusteella.
Osaaminen ei ole este, näkyvyys on
Tutkimus osoittaa, että naisilla on koulutusta ja kokemusta vähintään yhtä paljon kuin miehillä, mutta heidän asiantuntijuutensa tunnistetaan heikommin. Naisia kutsutaan harvemmin “luonnollisiksi johtajiksi”, ja heidän osaamisensa jää useammin näkymättömäksi päätöksenteon paikoissa.
Ongelma ei siis ole kyvykkyydessä, vaan legitimiteetissä ja tunnistamisessa.
Tokenismi ei muuta rakennetta
Monissa organisaatioissa toteutuu niin sanottu tokenismi: yksi nainen johtotehtävässä riittää symboliseksi tasa-arvon merkiksi. Tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan muuta organisaatiokulttuuria, laajenna rekrytointipohjaa eikä lisää naisten todellista vaikutusvaltaa.
Rakenteellinen muutos edellyttää useita naisia eri rooleissa, pitkäjänteisesti ja osana päätöksenteon ydintä.
Muutos vaatii institutionaalisia ratkaisuja
Mikkosen johtopäätös on selkeä: naisten asema urheilun johtamisessa paranee vain, jos rekrytointikäytännöt tehdään läpinäkyviksi, päätöksentekorakenteet avataan ja johtajuuden kriteerit määritellään uudelleen. Yksittäiset projektit tai kampanjat eivät riitä, jos järjestelmä itsessään pysyy muuttumattomana.
Todellinen muutos edellyttää uusia toimintamalleja, tietoisesti rakennettuja verkostoja ja rakenteellista kehittämistä.
Miksi tämä on strategisesti keskeistä
Tutkimus tukee suoraan näkemystä, jonka mukaan naisurheilun haasteet eivät ole yksilöiden puutteita, vaan rakenteellisia ilmiöitä. Se antaa kielen puhua johtajuudesta, vallasta ja järjestelmistä ilman moralisoivaa tasa-arvopuhetta.
Kyse ei ole kampanjasta, vaan järjestelmän uudelleenrakentamisesta.
Lähde:
Mikkonen, M. Understanding Gender (In)Equality in Leadership Positions in Sport
A Multilevel Perspective (väitöskirja, Tampereen yliopisto)
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/149781/978-952-03-2946-4.pdf?sequence=5
